21.2.2003

Asian aikaisempi käsittely

S:n haettua edunvalvojan sijaisena päämiehen M:n puolesta holhousviranomaisen lupaa perinnöstä luopumiseen 15.10.2000 kuolleen P:n jälkeen maistraatti on 3.4.2001 tekemällään päätöksellä hylännyt hakemuksen.

Päätöksen perustelujen mukaan perinnöstä luopumisella tarkoitetaan edunvalvojan päämiehensä puolesta holhoustoimesta annetun lain 34 §:n 1 momentin 7 kohdan nojalla antamaa tahdonilmaisua, jolla hän ilmoittaa päämiehensä vetäytyvän pesästä. Lain 32 §:n 1 momentin mukaan edunvalvoja ei voi lahjoittaa päämiehensä omaisuutta. Perinnöstä luopuminen päämiehen puolesta on katsottu käytännössä mahdolliseksi joko ylivelkaisissa pesissä tai tapauksissa, joissa päämies on jo saanut osansa ennakkoon. Jos edunvalvoja tahtoo luopua perinnöstä päämiehensä puolesta, edunvalvoja tarvitsee luopumiseen lain 34 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaisen luvan tai jälkikäteisen hyväksymisen lain 36 §:n 2 momentin nojalla.

Hakemuksen liitteenä on M:n 26.2.2001 allekirjoittama kirjallinen perinnöstä luopumista koskeva ilmoitus, jossa hän ilmoittaa luopuvansa perinnöstä P:n jälkeen ja että hänen perintöosansa menee hänen laillisille perillisilleen. Perillisen itsensä perittävän kuoleman jälkeen tekemä luopumista koskeva tahdonilmaisu voidaan antaa tiedoksi kenelle tahansa seuraavista henkilötahoista: kaikki kuolinpesän osakkaat yhdessä, yksikin kuolinpesän osakas, pesänselvittäjä, pesänjakaja, testamentin toimeenpanija ja sijaantuloperillinen. M on kohdistanut allekirjoittamansa perinnöstä luopumisilmoituksen maistraatille.

Käräjäoikeus on 12.7.2000 antamallaan lopullisella ratkaisulla rajoittanut M:n toimintakelpoisuutta siten, että hänellä ei ole oikeutta tehdä velkaa, sitoutua vastuuseen toisen velasta, lahjoittaa omistamiaan asunto-osakkeita eikä pantata niitä velan vakuudeksi eikä luovuttaa vastiketta vastaan tai vaihtaa omistamiaan asunto-osakkeita. Maistraatti on katsonut, että M:n perinnöstä luopumista koskevalle ilmoitukselle voidaan antaa vain se arvo, mikä hakemuksen yhteydessä esitetyt lääkärinlausunnot ja niiden sisältämät lausunnot M:n ymmärryskyvystä huomioon ottaen on aiheellista. M:n ilmoitus perinnöstä luopumisesta on tulkittava korkeintaan päämiehen edunvalvojalle antamaksi suostumukseksi holhoustoimesta annetun lain 34 §:n 2 momentin nojalla, mutta maistraatin näkemyksen mukaan M ei ymmärrä asiaa pystyäkseen itsenäisesti tekemään kysymyksessä olevaa oikeustointa.

Maistraatti on pyytänyt ulosottoviranomaiselta selvityksen Ma:n ulosottoasioista ja kertymistä 26.3.2001 asti. Maistraatti on katsonut, että M:n edun mukaista on se, että hän edunvalvojansa myötävaikutuksella ottaa vastaan perintönsä P:n jälkeen.

S on maistraatin päätöksestä tekemässään valituksessa pyytänyt, että hallinto-oikeus hyväksyisi hänen päämiehensä M:n puolesta tekemänsä perinnöstä luopumisen. Maistraatin päätöksessä on vedottu holhoustoimesta annetun lain 32 §:n 1 momentin mukaiseen lahjoituskieltoon. Tilannetta, jossa M:n perintö menee hänen laillisille perillisilleen, ei ole pidettävä lahjoituksena, vaan perillisen mahdollisuutena luopua oikeudestaan vastikkeetta. Perinnöstä luopumismenettelyllä on pyritty turvaamaan henkilön ja hänen elatuksessaan olevien etuja. Mikäli edunvalvonnan alainen henkilö ei voisi käyttää oikeutta, joka on mahdollista muille kansalaisille, ei toteudu Suomen perustuslain takaama yhdenvertaisuus lain edessä. M:n pyrkimyksenä on perinnöstä luopumisella turvata lastensa etu.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt S:n valituksen seuraavin perusteluin:

Holhoustoimesta annetun lain 34 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan edunvalvojalla ei, jollei laissa toisin säädetä, ole oikeutta ilman holhousviranomaisen lupaa päämiehensä puolesta luopua perinnöstä tai luovuttaa päämiehensä perintöosuutta. Mainitun lain 35 §:n mukaan holhousviranomainen voi myöntää 34 §:ssä tarkoitetun luvan, jos oikeustoimi tai toimenpide, johon lupaa haetaan, on päämiehen edun mukainen.

S, jonka maistraatti on 15.1.2001 määrännyt M:n edunvalvojan sijaisena edustamaan M ja valvomaan hänen etuaan ja oikeuttaan muun ohella perintöosuudesta luopumisasiassa 15.10.2000 kuolleen P:n jälkeen, on hakenut maistraatilta lupaa päämiehensä puolesta perinnöstä luopumiseen. Maistraatille tehdyn hakemuksen liitteenä olevista asiakirjoista ilmenee, että M:n perintöosuuden määrä on arvioitu noin 28 000 markaksi. M:n tulot ovat hakemusta tehtäessä olleet 5 150 markkaa kuukaudessa. Hallinto-oikeuden päätöksessä on lisäksi selostettu M:lla olevia velkoja, joista osa on ulosotossa.

Kun näissä oloissa perinnöstä luopuminen on ollut johtamassa M:n taloudellisen aseman heikentymiseen, perinnöstä luopumista ei ole voitu pitää hänen etunsa mukaisena siten kuin holhoustoimesta annetun lain 35 §:ssä edellytetään. Maistraatin päätöstä, jolla edunvalvojalta lain mukaan edellytettävää lupaa ei ole myönnetty, ei siten ole syytä muuttaa.

Siihen nähden, että asiassa on ensisijaisesti kysymys edunvalvojan toimintaa rajoittavasta luvanvaraisuudesta, valituksenalaisella päätöksellä ei voida valituksessa esitetyillä perusteilla katsoa loukatun yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

S on valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista.

Hallinto-oikeuden päätöksessä mainitut velat on maksettu toukokuussa 2001 tehdyn asuntokaupan yhteydessä. M:n edunvalvojan toukokuussa 2002 tekemän selvityksen mukaan M:n velat ulosotossa ja perintätoimistoissa ovat 17 002 euroa. Velkasumma sisältää perintäkuluja ja viivästyskorkoja noin kaksi kolmasosaa eli 11 335 euroa. M:n nettotulot ovat 875 euroa kuukaudessa. M:n perintöosuuden määräksi on hallinto-oikeuden päätöksessä arvioitu 4 709 euroa. M:n kuolinpesäosuus on ulosmitattu.

Ei voida perustella, että M:n luopuminen perintöosuudestaan lastensa hyväksi johtaisi M:n taloudellisen aseman heikkenemiseen, koska jaettava perintöosuus ei riitä kattamaan edes perintäkuluja ja viivästyskorkoja. M:n huollettavana on yksi alaikäinen lapsi, joka on päättänyt keväällä 2002 peruskoulun ja aloittaa syksyllä ammattikoulun. M:n lapsista toinen on täysi-ikäinen ja tällä hetkellä töissä, mutta on hakenut opiskelemaan sosiaalialan oppilaitokseen. M:n perintöosuudella on tarkoitus tukea tyttöjen opiskelua. Erityisen tärkeää opiskelun tukeminen on nuoremman tytön kohdalla, jolla on todettu normaalissa peruskoulussa oppimisvaikeuksia. Hänet on siirretty erityiskouluun, jossa hän on selvinnyt hyvin.

Lääkärintodistuksista ilmenee, ettei M:n tilanteessa tule tapahtumaan muutosta parempaan. Hän ei pysty käsittämään lukuja eikä näin ollen rahaa. Lisäksi hän on helposti hyväksikäytettävissä. Hän ei tule olemaan työmarkkinoiden käytettävissä, eivätkä hänelle maksetut eläkkeet kasva merkittävästi.

V on määrätty M:n uskotuksi mieheksi 13.12.1993 taloudellisten asioiden hoitoa varten. Päätös ei ole ollut riittävä turvaamaan M:n etuja, eikä V:llä ole ollut mahdollisuutta puuttua velkoihin, koska hän on saanut niistä tiedon vasta ulosoton kautta. On kummallista, etteivät velanantajat ole tarkistaneet M:n luottokelpoisuutta. V:n tekemän selvityksen mukaan Suomen asiakastietorekisterissä on riittävästi merkintöjä M:n maksuhäiriöistä. M:n toimintakelpoisuutta on rajoitettu uuden holhoustoimilain antaman mahdollisuuden mukaisesti.

Maistraatti on lausunnossaan esittänyt, että holhoustoimilain 37§:n mukaan edunvalvojan on hoidettava päämiehensä omaisuutta siten, että omaisuus ja sen tuotto käytetään päämiehen hyödyksi ja tyydyttämään hänen henkilökohtaisia tarpeitaan. P:n jälkeen tehdyn perukirjan mukaan vainajan varat ovat 324 125,85 markkaa, josta M:n osuus on yksi neljäsosa. Leski on tosin ilmoittanut pitävänsä yhteisen kodin. Lääkärinlausunnon mukaan M:lla on keskivaikeaa lähentelevä kehitysvammaisuus eikä hän kykene huolehtimaan raha-asioistaan. Muutoksenhaun mukaan S ajaa M:n lasten etuja eikä päämiehen. Perinnöstä luopuminen ei ole tässä tapauksessa holhoustoimilain 35 §:n mukaisesti M:n edun mukainen.

S on antamassaan vastaselityksessä esittänyt muun ohella, että perinnöstä saatavat varat helpottaisivat taloudellisesti M:n tyttärien opiskelua ja näin ollen myös M:n taloudellista tilannetta. Mikäli perinnöstä luopumiselle ei saada lupaa, perintöosuus menee kokonaan ulosotossa oleviin velkoihin. Perinnöstä luopuminen on tässä tapauksessa myös M:n edun mukainen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Holhoustoimesta annetun lain 35 §:n mukaan holhousviranomainen voi myöntää edunvalvojalle luvan päämiehensä puolesta luopua perinnöstä tai luovuttaa päämiehensä perintöosuutta, jos oikeustoimi tai toimenpide, johon lupaa haetaan, on päämiehen edun mukainen. Kun M:lle P:n jälkeen tulevasta perinnöstä luopuminen heikentäisi M:n varallisuusasemaa eikä luopumista olisi pidettävä hänellä olevista veloista ja lastensa asemasta huolimatta hänen etunsa mukaisena, maistraatti ei ole voinut myöntää haettua lupaa. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus, ottaen huomioon myös holhoustoimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin, 32 §:n 1 momentin, 34 §:n 1 momentin 7 kohdan sekä 87 §:n 1 momentin ja hallintolainkäyttölain 9 §:n, katsoo, ettei ole syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, joka siis jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Erkki Onikki, Esa Aalto, Pirkko Ignatius, Kari Kuusiniemi ja Niilo Jääskinen. Asian esittelijä Liisa Hyvärinen.